Terveiset kauniista Kidukalasta kaikille lukijoille ☺️ Laittaisin kuvan mestoista, mutta kun yhteys ei riitä....(tai mun kärsivällisyys odottamaan, että kuvat latautuu...) 

Tosiaan viimeinen viikonloppu Ilembulassa meni vauhdilla! Aurinkoa, kävelyä kylällä ja muutaman tuliaisenkin löysin 👍 Kaikki (järkevä) ostettava on kyllä kiven alla täällä, mutta kauniita kankaita olis niiiiiin paljon!!! Ihan mahtavan värisiä ja hienoja kuvioita....täkäläiset yhdistelevät niitä rohkeasti ja kaikki yhdistelmät näyttävät upeilta! Tosin, jos Suomessa tekis saman, vaikutelma olis luultavasti kaikkea muuta 😅 Luulen muutenkin palaavani mustavalkoiseen filmiin tämän jälkeen....luonto, ihmiset, elämä ylipäätään, on niin värikästä täällä. Sitä tulee ikävä.

Kirkossakin käytiin sunnuntaina ja rukoilivat meille hyvää kotimatkaa, mutta myös meidän paluuta pian takaisin...😅 Mua on pyydetty muutenkin jäämään tänne moneen kertaan, se on kuulemma vain ilmoitusluonteinen asia soittaa kotiin ja kertoa perheelle jäävänsä tänne 😄 No, mutta en nyt oo jäämässä kuitenkaan vaikka pala sydämestä jääkin...💕

Sunnuntaina pidin myös palaverin täkäläisen lääkärin kanssa, joka toimii täällä kouluttajana ja jonka vastuulla on nyt kaikkien aliravittujen lasten hoito sairaalassa. Oli todella hedelmällinen palaveri ja itselle jäi sellainen olo, että kun me lähdetään, projekti jää hyviin käsiin. 😊 Mutta this is Africa, you never know...pitää vaan uskoa ja toivoa. Me ollaan ainakin tehty parhaamme. 

Maanantaina oli viimeinen kerta osastolla ja mikäpä sen parempi lopetus kuin se, että Praise käveli itse 😍😍😍😍 Samoin toinen kwasiorkor -tyttö alkoi hymyilemään meille, mikä on myös iso askel eteenpäin!! Apattisuus häviää ja tilalle tulee ilo ❤️ No enhän mä sieltä silmät kuivina päässyt lähtemään, kyynelehdin jo kun näin tyttöjen toipumisen ja sitten piti vielä hyvästellä Charles....Osastonlääkäri, joka on ihan huippu!! Tultiin tosi hyvin juttuun! 😊 Sanoi viimeiseksi, että rukoilee kovin, että tulisin pian takaisin. ☺️ Täällä tuo uskonto on ihan erilailla arjessa läsnä. Sitten liikutuin kun piti yhtä hoitajakin kehua....😄 Ei oo välillä helppoa olla herkkis😂 Mutta aika monta hoitajaa ehdin nähdä tuolla osastolla ja hyviä tuli vastaan tämä yksi....Sanottiin sitten opiskelijoillekin, että tästä hoitajasta otatte mallia! Toivottavasti hän jatkossakin ottaa yhtä napakan otteen perheistä ja pitää huolen, että lääkärin määräämät hoidot toteutuu. 

Tänään sitten aamu todellakin alkoi mun esityksellä "The value of the breastfeeding". Paikalla oli n. 40 lääkäriä ja hoitajaa. Luento meni hyvin ja ilo repes siinä kohtaa kun oli kysymysten vuoro...tuli nopeasti selväksi, että olin kajonnut tabuihin. Itse sairaalan johtava lääkäri (vanha mies, vanhat uskomukset...) oli hyvin tiukasti sitä mieltä, että me ei voida käydä opettamassa äideille ja terveydenhuollon henkilöstölle, että raskaana ollessa voi imettää ja kuinka tässä kulttuurissa sellainen ei sovi jo pelkästään perhesuunnittelun näkökulmasta. Mitään kunnon perustetta ei tietenkään ollut, mutta uskomukset ovat tiukassa. On niin vaikea pukea sanoiksi kaikkea, mitä täällä tapahtuu, mihin uskotaan ja kuinka taikausko, shamaanit, uskonto ja kulttuuri vaikuttavat kaikkeen. Välillä tuntuu, että tieteellä tai järjellä ei ole tekemistä minkään kanssa. Onneksi täällä on noita nuorempia lääkäreitä, jotka ovat jo eri mieltä asioista...Vanhojen pitäisi vaan ymmärtää siirtyä sivuun, mutta täällä on tapana vielä yli 70 vuotiaanakin tehdä töitä.

No vajaa tunti siinä lopulta keskusteltiin ja väännettiin aiheesta kunnes päästiin aamupalalle. Vatsat ravittuina omeleteilla ja muilla lisukkeilla, lähdettiin sitten tänne Kidukalaan 40 km:n päähän. Täällä se tarkoittaa lähes kahta tuntia autossa 😅 Tie oli huono, kuten arvata saattaa, mutta seikkailu ja pieni jännitys on aina jees. 😄 Perille kuitenkin päästiin jälleen ja ennen terveyskeskukseen menoa käytiin hienoilla vesiputouksilla 😍 Tämä kylä on n. 1600m korkeudessa ja kyllä on kaunis paikka tämäkin! Täällä myös terveyskeskuksesta pidetään hyvää huolta, paikka oli todella siisti!! Voisin hyvin kuvitella työskentelevän täällä 😊 Rudi sitten jo ilmoittikin paikan johtavalla lääkärille, että musta tulee heille seuraava ylihoitaja ja se oli sit sillä sovittu, ottavat mut erittäin mielellään 😅 Enää tarvis löytää sponsori ja suostutella perhe muuttamaan Tansaniaan 🤑😍😂

Sovittiin sitten, että pidämme tänä iltana klo 19 luennot koululla, mihin tulee opettajia ja muita kyläläisiä kuuntelemaan ja huomenna aamulla sitten luennoimme terveyskeskuksen aamumeetingissä. No.......sähköt meni poikki puoli seiskan aikaan ja ilman on vähän vaikea pitää powerpoint -esitystä....ooteltiin, ja ooteltiin...ja vielä vähän ooteltiin. Illallinen oli varattu meille klo 20 ja väsykin alkoi painaa. Puoli kasin aikaan lähti joku sitten metsästämään generaattoria, että saataisiin sähköä...Siinä kohtaa yritin jo sanoa, että josko vaan annettais olla, mutta ei...generaattori saatiin paikalle 20.15 ja sitten alettiin virittelemään läppäriä ja projektoria paikalle....kunnes joku huomasi, että virtakytkin tai joku muu tärkeä nappula oli jäänyt ottamatta mukaan 😆 Eli puoli ysin jälkeen todettiin, että ei voidakaan luennoida 😝 Voin sanoa, että meinas huumori loppua....mutta onneks vaan meinas 😉 Kerrottiin sitten kuitenkin lyhyesti meidän projektin sisällöstä ja ysin aikaan päästiin syömään...vähän jäähtynyttä ruokaa, mutta ruokaa kuitenkin 😅 Hakuna matata!! Vieläkään ei ole sähköä, katsotaan onko vielä aamullakaan. Sitten voidaan taas alkaa leikkimään generaattorin kanssa 😆😂

Huomennna takas Ilembulaan ja vikaa iltaa siellä viettämään. Sitten koittaa seuraavat seikkailut....🤗

Hellurei! Olipahan taas päivä. Aamulla siis pikkuisen vielä tutisevin jaloin (taudista johtuen) lähdin kohta HIV- keskusta, jossa aamuraportin jälkeen mun piti pitää luentoni. Laitoin tänään jopa hiukseni vähän paremmin kiinni (eli siistille ponnarille 😂) sen vuoksi...Täällä ei ole tosiaan tullut käytettyä minkäänlaisia ehostautumistuotteita kertaakaan 😄 Se ottaa aamulla sen viis minuuttia kun pukee vaatteet ja pesee hampaat, aika näppärää. Mutta tänään sittten ajattelin repäistä ja iskin ponnari päälaelle, ihan kunnioittaakseni kuuntelijoita. No...nehän oli tietty unohtanut, että mun piti just tänään pitää luento....ja eihän täällä nyt valmiina mitään vehkeitä ole, siis läppäriä ja projektoria, niin eihän sitä sitten ehditty, kun kaikessa muussakin oltiin jo aikataulusta jäljessä, niinkuin asiaan kuuluu...No se ois ny ens tiistaina sitten. Passar bra toki sekin..Tähän kun on jo totuttu 😅 

Siitä sitten osastolle aamupalan kautta. Osastolla oli kyllä taas ihmeteltävää joka lähtöön....ja oikein meinas kiehahtaa. Mutta ei kai se mitään ois auttanut....joten annoin olla ja huomioni kiinnittyi siinä samassa hoitajaan, joka oli menossa antamaan avaavaa lääkettä pahassa obstruktiossa olevalle puolivuotiaalle tytölle. Ventolinea suoraan suuhun, kiitos! No minäpä sitten kiiruhdin siihen sanomaan, että mihin babyhaler jäi (olen täällä kolmeen kertaan näyttänyt kuinka se toimii)..no hoitaja ymmärsi vielä sen ja läks hakemaan...ja tuli takaisin maskin kanssa, johon tunki sen lääkkeen....ja minä siihen, että missä se tuubi on???? Ei ymmärtänyt enää ja minä sitten lähdin sitä etsimään, löysinkin sen ja sitten jälleen kerran näyttämään kuinka tuo vekotin toimii. Mitenköhän lääke mahtoi mennä iltapäivän puolella....ja voi kun näätte kuvan siitä babyhalerista 🙈 Tuon tänne uuden seuraavan kerran kun tulen....

Mutta jos unohdetaan kaikki muu surkeus osastolla, niin Praise voi jälleen paremmin!! Joi itse jo mehua ja on hymyillyt mummullensa (meille ei vielä..). 🤗🤗 Päässyt eroon nenämahaletkusta ja turvotuksetkin hienosti laskeneet! Iso toivo on, että tämä tyttö selviää!! Mun eka, en unohda koskaan!!!! Sovittiin sitten nuoren apulaislääkärin kanssa kierron päätteeksi, että nähdään klo 14 osastolla ja hän tulee tulkkaamaan kun ohjeistan perheelle "Chakula bora":n eli tasapainoisen ruokavalion. Nyt kun tytön vointi alkaa olla niin hyvä, että pystyy siirtymään tavallisiin ruokiin, niin on äärettömän tärkeää tulevaisuuden kannalta, että perhe on tietoinen mitä kaikkea tytön pitää päivittäin syödä, ettei tauti uusiudu. Osastolla oli myös kaksi muuta perhettä, joille piti käydä antamassa sama ohjaus. No.....minäpä sitten lounaan jälkeen suunnistin kirjojen ja kuvien kanssa paikalle klo 13.55, etten ainakaan ole myöhässä....(olis ehkä fiksumpi oppinut nopeammin, että turhaa on). Kun kello tuli puoli kolme, päätin lähteä....ei tullut apulaislääkäri tulkiksi. 😆 Niin peruskauraa täällä....muttei mulle. 

Sellaisen huomion tein tänään osastolla, että alkoi jotenkin ärsyttämään tämä kielimuuri. Kukaan, ei siis kukaan potilaista osaa englantia. Sanaakaan. Ja se vähä mitä itse on oppinut, ei "ihan" vielä riitä kommunikointiin sairaalan vuodeosastolla. Osaan kysyä oksentamiset ja ripuloinnit, yskät sekä syömiset, mutta hyvä jos sit enää vastausta ymmärrän...😬 Niin kyllä se vähän rupee risoon, kun on koko ajan jonkun muun varassa, jonkun joka tulkkaa ja siitäkään ei oo kyllä ihan takuita meneekö oikein. Paikallisten lääkäreiden englanti on suurimmalla osalla ihan hyvää, mutta hoitajista vain pieni osa tuntuu ymmärtävän ja vielä pienempi osa osaa muodostaa jonkun ymmärrettävän lauseen englanniksi. Summa summarum, swahilin kielen kurssille mars! Tai ainakin jos joskus pääsee tänne takaisin, niin ennen sitä. ☺️

No mitä nainen tekee, kun oharit ottaa päähän?? Menee tietysti kavereiden kanssa shoppailemaan 😄 Niinpä lähdettiin Sofian, Emman, Jenniferin ja Linnean kanssa Ilembulan "kauppojen" tarjontaa katsastamaan....ja löysin kuin löysinkin sellaisen kankaan, mitä olen etsinyt 😍😍😍 Hieno kangas, parempi mieli. Laittaisin kuvan jos pystyisin...

Ja tästä päästiin hienon aasinsillan myötä tähän mulle ah, niin rakkaaseen lajiin, eli nettiyhteyksiin 😆😝 En muista kirjoitinko siitä, kun jouduin tuplana maksamaan mun paremmasta yhteydestä, kun myivät mulle ensin mitä sattuu (vahingossa kuulemma...). No piti kuitenkin olla rajattomasti kaikkea 6.3 asti...No ei sit vissiin taasKAAN ollut, kun tänään halotel päätti ilmoittaa mulle, että "you have run out of data" Pay more or try to survive 😆 No tässä mä nyt yritän selviytyä....ja päätin pärjätä tällä heikommalla jäljellä olevat päivät. Wa toimii ja tää vuodatuksen jotenkin. Kuvia on turha yrittää ladata, mutta näillä mennään toistaiseksi. 

Ilta päättyi kuitenkin mukavasti, kun vietettiin ruotsalaisten viimeistä iltaa täällä pelailujen merkeissä. On ollut kyllä mukavaa, kun ovat olleet täällä 😊 On tullut naurettua paljon ja saatu henkistä tukea toisistamme ☺️❤️ Tusen tacks och trevligt resa till Zanzibar!  🐠🐬☀️🍸🍺

Hyvää viikonloppua Suomeen kaikille muruille!! 🤗 Mä teen töitä huomenna, jos vaan saan tulkin itselleni....Muuten suunnitelma vaihtuu pelkkään auringossa makaamiseen! 😎

Niin, kysynpä vaan, että millä todennäköisyydellä sairastut reissun aikana kahteen eri vatsatautiin....😆 No, this is Afrika....Oksensin siis koko eilisen päivän aamusta iltaan, yök. Niin, edellinen tautihan ei sisältänyt "kuin" ripulin, niin tokihan se tasapuolisuuden vuoksi on hyvä antaa tulla myös toisesta päästä...Tämä tauti sentäs oli alusta asti ihan erilainen kuin se eka. Joku virustauti, joka ei nostanut onneksi kovaa kuumetta ja pysyin tajuissani ja järjissäni koko ajan. Mitä nyt pikkusen meinas ottaa päähän koko touhu, varsinkin kun en ollut nukkunut edellisenä yönä paria tuntia enempää. Vissiin teki tauti tuloaan, kun oli vaikea olla eikä saanut unen päästä kiinni. Päivällä ei sit taas saanut nukuttua, kun oli niin paha olla. No onneks täällä kaikki pitävät huolta, keittiön tyttö kantoi mulle vettä ja banaaneja ja sairaalan johtajakin laittoi viestiä ja kysyi kuinka voin ja sanoi rukoilevansa mulle parempaa vointia. ❤️ Ihania ihmisiä. Jopa vessan lampunkin tuli yötä vasten vielä remppamies vaihtaan, kun se pimeni ja ajattelin jostain syystä tarvitsevani vessaa myös yöllä....Ja täällähän on sitten ihan pilkkopimeä yöllä. Toki sähkökatkoja varten mulla on mukana otsalamppu ja taskari, jotka ovat kyllä olleet tarpeen. Sähköt menevät lähes joka päivä jossain kohtaa poikki, ainakin hetkeksi. Pisimmillään Rudi on ollut täällä kaksi viikkoa ilman vettä ja sähköä! Onneks nyt ei ole ollut sellaista. Vesi oli poikki yhden päivän ja sähköt sitten useammin, muttei koskaan yhtäaikaa 👍😊

No kuten tajunnan virrasta voi päätellä, olo on parempi 😅 Jopa ehkä vähän nälkäinen, jee!! Tää päivä menee vielä kuitenkin levätessä ja vessan läheisyydessä 😉 Huomenna sitten täydessä iskussa luento pitämään!

Täällä on muuten joka päivä kuumempi...eilen oli sisälläkin jo 28 astetta...Kotona, siis Suomessa, pidetään sisällä sellaista 19 astetta, joka on meille just sopiva 😅 No onneks mä tajusin eilen, että tuolla olkkarissa on tuollanen jalalla seisova tuuletin ja raahasin sen tänne makkariin. Viilentää oikein mukavasti! Kai mulla seuraavaks on sit flunssa....😆😂 

Päivät vähenee uhkaavasti, sen vuoksi on kyllä niin tylsää käyttää ne sairastamiseen. Meni se rokotuskäyntikin sivu suun 😔 Kuusi yötä enää täällä 😳 Ja yksi Kidukalassa, jossa pidämme luennot ja opetusta ensi tiistaina. Sitten koittaa matka Iringan yliopistokaupunkiin ja sieltä Safarille...🐅🐘🐆 

Nyt banaania naamariin ja kohti vahvistuvaa oloa 👍😊 Have a nice day everyone! ❤️

Ihanaa ystävänpäivän iltaa ❤️ Päivä oli jälleen oikein onnistunut, ruotsalaisista on tullut mulle jo hyviä kavereita, niin ei tarvinnut itsekseen viettää tätäkään ystävänpäivää. Ja onhan täällä toki myös Rudi! Illan kuitenkin vietin itsekseni ihmetellen luonnon ihanuutta, jälleen kerran. Istuin pari tuntia terassilla ja katselin, kun aurinko pikkuhiljaa painui Kipengeren vuoriston taakse. Sain vielä aika kivan kuvankin iPadilla:

Mutta ennen näitä maisemia ja sitä omaa aikaa, vietin päivän tiiviisti töiden parissa. Osastolla aamupäivän ja kirjan parissa iltapäivän. Mun osuus alkaa olla mukavasti kasassa 👍😊 Ei oo ensikertalaiselle ihan iisiä kirjoittaa kirjaa, saatikka kun se pitää tehdä englanniksi. No onneksi sentäs täkäläinen lääkäri hoitaa sen kääntämisen swahilin kielelle, ettei enää siihen tarvi ruveta 😂 Ei oo muuten mikään helppo kieli.....Tarvis joku kerta listata tänne mitä on oppinut. Sanoja oon oppinut aika paljonkin, mutta kyllä lauseen muodostus on haastavaa, joitain ihan perustervehdyksiä lukuunottamatta. Kieliopillisesti muistuttaa suomea vaikeusasteeltaan 😝

No, mutta palatakseni tuonne osastolle, niin mä oon alusta asti joka lapsen kohdalla miettinyt kipulääkitystä. Täällä kivun hoitaminen on aivan surkeaa ja sekös mua on vaivannut koko ajan. Mä olen jokaisen lapsen kohdalla kysynyt kipulääkkeistä ja vasta sitten osastonlääkäri on sen määräyksiin kirjannut...ja se kipulääke täällä on parasetamoli, ei muuta....No voitte vaan kuvitella, että se ei ihan kaikille potilasryhmille riitä. Joskus saatavilla on petadiinia tai ibuprofeiinia, mutta nytkin ne oli "out of stock". Osastolla on tällä hetkellä 5 lasta vetohoidossa reisi- tai sääriluumurtuman vuoksi (täällä ei kipsata..), nämä meidän kaksi pahassa jamassa olevaa aliravitsemuspotilasta sekä yksi 2 vuotias, jolla on lähes koko oikea reisi ja nivunen nekroosissa. Kaikki nämä tarvitsisivat vahvempia kipulääkkeitä, varsinkin tämä viimeinen potilas. Teki niiiin pahaa katsoa, kun lääkäri paineli ja tutki sitä jalkaa ja tytön silmissä oli pelkästään kauhua 😓 No jalka on nyt operoitu ja toisen mun kyselyn jälkeen lääkäri passitti hoitajan apteekkiin ja sentäs sitä Buranaa saatiin tytölle. Annostuksissakin olisi ehkä toivomisen varaa....No Rudihan huomasi minun huoleni tässä asiassa ja nyt katsotaan, josko mä saisin jatkossa jonkun keräyksen tms. pystyyn, että saataisiin kipulääkkeitä lapsille!! Täytyy alkaa tätä Suomessa miettimään ja kehittelemään. Sen tiimoilta olis varmasti tarvetta isommallekin projektille...

Kyllä sais Suomessa vanhemmat olla vähän tyytyväisempiä lasten saamaan hoitoon esimerkiksi juuri tämän kipulääkitys -asian tiimoilta!! Ainakin niissä paikoissa missä itse olen työskennellyt, kivunhoito on ollut aina yksi tärkeimmistä asioista! Toisaalta taas täällä vanhemmat vois ymmärtää vaatia edes sitä parasetamolia sen sijaan että lapselle vaan sanotaan "pole, pole". Tarkoittaa pahoittelua, sympatian ilmaisua. Sitä kuulee täällä todella paljon, mikä tietty on ihan hienoa. Ihmiset välittää ja selkeästi ovat pahoillaan toisten puolesta. Mutta se ei yksinään ihan riitä.

Juu, sitten olis monta muuta projektia, monta muuta ideaa ja ajatusta, mitä täällä tarvittais aina välinehuoltajasta lähtien....mutta täytyy vaan asennoitua niin, ettei kanna koko Ilembulaa harteillaan...se ei johda mihinkään muuhun kuin masennukseen 😉 Ja sehän ei sovi mulle alkuunkaan 😄 Joten nyt tehdään mitä voidaan ja saatetaan tämä hyvältä vaikuttava projekti kunnialla päätökseen, ainakin omalta osaltamme. Sitten voidaan alkaa miettiä uusia aluevaltauksia 🤓 

Vähiin käy päivät muutenkin....apua! Huomenna lähden neuvolan hoitajien mukana rokotuskäynnille periferiaan, torstaina lähdetään Inukaan neuvottelemaan siellä olevien aliravitsemuspotilaiden hoidosta ja perjantaina mulla on luento sairaalan meetingissä. 👍 Silloin puhutaan lääkäreille ja hoitajille tiukkaa asiaa imetyksestä ja rikotaan muutama tabu...! 😬😌 

Laitettakoon tähän loppuun vielä ystävänpäivän kunniaksi yksi kuva ystävistä eli minä ja muut kakskymppiset yhteiskuvassa 😂 Täällä olossa on muuten ollut sekin mukavaa, että mua on järjestäen luultu kakskymppiseks 😂 Kerran oli 20v, ja muutaman kerran 22v. Viimeisin veikkaus oli 24 vuotta 😄 Reissun loppua kohden saatan päästä jo 30 paremmalle puolelle....😂 Tämä asettaa tietysti myös vähän haasteita tuon uskottavuuden kanssa....😆 Pakko aina sanoa kaikille, että olen ollut jo 15 vuotta sairaanhoitajan hommissa....Mutta joo, tässä siis ruotsalaisten kanssa apinanleipäpuun katveessa savannilla. 😍

 

 

Hyvää huomenta Ilembula! 😍 Tuossa siis mun talo, kylpee ihanasti aamuauringossa. 

Palataan kuitenkin vähän taaksepäin..Torstaina lähdettiin siis Mufindiin, 2000 m korkeuteen vuorille. Matka sinne taitettiin ruotsalaisen vapaaehtoistyöntekijän kyydillä ja sellaisia teitä pitkin, että en ollut lainkaan varma selvitäänkö me perille asti....ja oman kauhukertoimen siihen toi rankkasade sekä jokapuolelle jylisevä ukkonen...No neljän tunnin yhtäjaksoisen matkaaminen jälkeen oltiin perillä. Matkalla ajattelin, että määränpäässä tarvii olla jotain tosi spesiaalia, että ihmiset viitsivät ja uskaltautuvat tuollaisia teitä ajelemaan....Enkä ollut väärässä! Aivan käsittämätön paikka, ihan kuin olisi tullut eri maailmaan jälleen! Alla kuva yleisilmeestä mikä koko paikalla oli eli teeviljelmät ja sademetsä, alkuperäinen, koskematon ja niiiiiin kiehtova!!

Säät eivät suosineet, mutta se ei haitannut. Lämmin kuitenkin oli vaikkakin pilvistä. Herra ja rouva Fox, brittiläinen pariskunta, jotka ovat jo 59 vuotta asuneet Tansaniassa, pyörittävät paikkaa nimeltä Highland Fox Lodges, ja siellä me yövyimme kaksi yötä. Aivan ihastuttava miljöö ja aivan ihastuttava pariskunta! He ovat sijoittaneet miljoonia dollareita Mufindiin kylään, pyörittävät siellä Children's Village -projektia ja montaa muuta juttua. Perjantaina päästiin sitten kierrokselle ja tutustumaan projektiin, jossa on myös suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä mukana. Muutama kuva alla ihanista lapsista 😍

Olisin voinut ottaa kaikki mukaani ❤️ Viimeisessä kuvassa päiväkodin välipalalla oli suomalaisia lättyjä, tuoksu oli huumaava 😅

Kierroksen jälkeen kierrettiin teeviljelmillä ja käytiin katsomassa kuinka Foxit kasvattavat kaloja. Ihasteltiin siinä samalla maisemia järvellä sekä mahtavaa luontopolkua, missä tehtiin kävelylenkki. Siellä kasvoi mm. orkidea n. 3 metrin korkeudessa 😍

Satumainen järvi keskellä sademetsää ☺️

Löydettiin myös karvakamu 😂

Lauantaina palattiin takaisin tänne omille mestoille (oli muuten kuin olisi kotiin palannut ❤️), missä yhteydetkin taas toimivat. 👍 Välittömästi, kun oltiin tultu takaisin, lähdin käymään osastolla katsomassa, kuinka mun oma pikkupotilas jaksaa. Osastolle oli tullut aamulla myös toinen pieni tyttö, joka sairastaa kwasiorkoria. Ei onneksi ollut ihan yhtä huonosta kunnossa, vaan jaksoi vielä syödä itse. Ilokseni kuitenkin huomasin, kun kävin näiden kahden tytön luona, että hoitajat olivat tehneet kunnon aikataulut lääkkeille ja maidolle täysin mun ohjeiden mukaan ja teipanneet ne kiinni sängyn päätyyn!!! 🤗🤗🤗🤗 Kaikki oli niinkuin pitää, hoidot hyvin päällä ja toinen tyttö jälleen paremmassa kunnossa ❤️ Mä olin niiiiiin onnellinen, että juoksin kertomaan uutiset Rudille, joka tietty yhtyi tähän iloon 😅 On se vaan hienoa.

Tuosta huojentuneena ja tyytyväisenä päätin sitten pitää koko sunnuntain lepopäivänä ja nauttia ainoastaan auringosta ☀️ Se onnistuikin loistavasti, aamuysiltä lämpöä oli jo 30 astetta 😅 Nyt vähän kasvoja kiristää auringon jäljiltä, mutta onneks työkaverit oli pakanneet mulle mukaan hyvät rasvat 😄 Niillä selviää ja huomenna tää on jo rusketusta....😎😅 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille sinne Suomeen, voikaa hyvin ❤️