Ihanaa ystävänpäivän iltaa ❤️ Päivä oli jälleen oikein onnistunut, ruotsalaisista on tullut mulle jo hyviä kavereita, niin ei tarvinnut itsekseen viettää tätäkään ystävänpäivää. Ja onhan täällä toki myös Rudi! Illan kuitenkin vietin itsekseni ihmetellen luonnon ihanuutta, jälleen kerran. Istuin pari tuntia terassilla ja katselin, kun aurinko pikkuhiljaa painui Kipengeren vuoriston taakse. Sain vielä aika kivan kuvankin iPadilla:

IMG_0746.jpg

Mutta ennen näitä maisemia ja sitä omaa aikaa, vietin päivän tiiviisti töiden parissa. Osastolla aamupäivän ja kirjan parissa iltapäivän. Mun osuus alkaa olla mukavasti kasassa 👍😊 Ei oo ensikertalaiselle ihan iisiä kirjoittaa kirjaa, saatikka kun se pitää tehdä englanniksi. No onneksi sentäs täkäläinen lääkäri hoitaa sen kääntämisen swahilin kielelle, ettei enää siihen tarvi ruveta 😂 Ei oo muuten mikään helppo kieli.....Tarvis joku kerta listata tänne mitä on oppinut. Sanoja oon oppinut aika paljonkin, mutta kyllä lauseen muodostus on haastavaa, joitain ihan perustervehdyksiä lukuunottamatta. Kieliopillisesti muistuttaa suomea vaikeusasteeltaan 😝

No, mutta palatakseni tuonne osastolle, niin mä oon alusta asti joka lapsen kohdalla miettinyt kipulääkitystä. Täällä kivun hoitaminen on aivan surkeaa ja sekös mua on vaivannut koko ajan. Mä olen jokaisen lapsen kohdalla kysynyt kipulääkkeistä ja vasta sitten osastonlääkäri on sen määräyksiin kirjannut...ja se kipulääke täällä on parasetamoli, ei muuta....No voitte vaan kuvitella, että se ei ihan kaikille potilasryhmille riitä. Joskus saatavilla on petadiinia tai ibuprofeiinia, mutta nytkin ne oli "out of stock". Osastolla on tällä hetkellä 5 lasta vetohoidossa reisi- tai sääriluumurtuman vuoksi (täällä ei kipsata..), nämä meidän kaksi pahassa jamassa olevaa aliravitsemuspotilasta sekä yksi 2 vuotias, jolla on lähes koko oikea reisi ja nivunen nekroosissa. Kaikki nämä tarvitsisivat vahvempia kipulääkkeitä, varsinkin tämä viimeinen potilas. Teki niiiin pahaa katsoa, kun lääkäri paineli ja tutki sitä jalkaa ja tytön silmissä oli pelkästään kauhua 😓 No jalka on nyt operoitu ja toisen mun kyselyn jälkeen lääkäri passitti hoitajan apteekkiin ja sentäs sitä Buranaa saatiin tytölle. Annostuksissakin olisi ehkä toivomisen varaa....No Rudihan huomasi minun huoleni tässä asiassa ja nyt katsotaan, josko mä saisin jatkossa jonkun keräyksen tms. pystyyn, että saataisiin kipulääkkeitä lapsille!! Täytyy alkaa tätä Suomessa miettimään ja kehittelemään. Sen tiimoilta olis varmasti tarvetta isommallekin projektille...

Kyllä sais Suomessa vanhemmat olla vähän tyytyväisempiä lasten saamaan hoitoon esimerkiksi juuri tämän kipulääkitys -asian tiimoilta!! Ainakin niissä paikoissa missä itse olen työskennellyt, kivunhoito on ollut aina yksi tärkeimmistä asioista! Toisaalta taas täällä vanhemmat vois ymmärtää vaatia edes sitä parasetamolia sen sijaan että lapselle vaan sanotaan "pole, pole". Tarkoittaa pahoittelua, sympatian ilmaisua. Sitä kuulee täällä todella paljon, mikä tietty on ihan hienoa. Ihmiset välittää ja selkeästi ovat pahoillaan toisten puolesta. Mutta se ei yksinään ihan riitä.

Juu, sitten olis monta muuta projektia, monta muuta ideaa ja ajatusta, mitä täällä tarvittais aina välinehuoltajasta lähtien....mutta täytyy vaan asennoitua niin, ettei kanna koko Ilembulaa harteillaan...se ei johda mihinkään muuhun kuin masennukseen 😉 Ja sehän ei sovi mulle alkuunkaan 😄 Joten nyt tehdään mitä voidaan ja saatetaan tämä hyvältä vaikuttava projekti kunnialla päätökseen, ainakin omalta osaltamme. Sitten voidaan alkaa miettiä uusia aluevaltauksia 🤓 

Vähiin käy päivät muutenkin....apua! Huomenna lähden neuvolan hoitajien mukana rokotuskäynnille periferiaan, torstaina lähdetään Inukaan neuvottelemaan siellä olevien aliravitsemuspotilaiden hoidosta ja perjantaina mulla on luento sairaalan meetingissä. 👍 Silloin puhutaan lääkäreille ja hoitajille tiukkaa asiaa imetyksestä ja rikotaan muutama tabu...! 😬😌 

Laitettakoon tähän loppuun vielä ystävänpäivän kunniaksi yksi kuva ystävistä eli minä ja muut kakskymppiset yhteiskuvassa 😂 Täällä olossa on muuten ollut sekin mukavaa, että mua on järjestäen luultu kakskymppiseks 😂 Kerran oli 20v, ja muutaman kerran 22v. Viimeisin veikkaus oli 24 vuotta 😄 Reissun loppua kohden saatan päästä jo 30 paremmalle puolelle....😂 Tämä asettaa tietysti myös vähän haasteita tuon uskottavuuden kanssa....😆 Pakko aina sanoa kaikille, että olen ollut jo 15 vuotta sairaanhoitajan hommissa....Mutta joo, tässä siis ruotsalaisten kanssa apinanleipäpuun katveessa savannilla. 😍

IMG_0685.jpg