Hyvää huomenta Ilembula! 😍 Tuossa siis mun talo, kylpee ihanasti aamuauringossa. 

Palataan kuitenkin vähän taaksepäin..Torstaina lähdettiin siis Mufindiin, 2000 m korkeuteen vuorille. Matka sinne taitettiin ruotsalaisen vapaaehtoistyöntekijän kyydillä ja sellaisia teitä pitkin, että en ollut lainkaan varma selvitäänkö me perille asti....ja oman kauhukertoimen siihen toi rankkasade sekä jokapuolelle jylisevä ukkonen...No neljän tunnin yhtäjaksoisen matkaaminen jälkeen oltiin perillä. Matkalla ajattelin, että määränpäässä tarvii olla jotain tosi spesiaalia, että ihmiset viitsivät ja uskaltautuvat tuollaisia teitä ajelemaan....Enkä ollut väärässä! Aivan käsittämätön paikka, ihan kuin olisi tullut eri maailmaan jälleen! Alla kuva yleisilmeestä mikä koko paikalla oli eli teeviljelmät ja sademetsä, alkuperäinen, koskematon ja niiiiiin kiehtova!!

Säät eivät suosineet, mutta se ei haitannut. Lämmin kuitenkin oli vaikkakin pilvistä. Herra ja rouva Fox, brittiläinen pariskunta, jotka ovat jo 59 vuotta asuneet Tansaniassa, pyörittävät paikkaa nimeltä Highland Fox Lodges, ja siellä me yövyimme kaksi yötä. Aivan ihastuttava miljöö ja aivan ihastuttava pariskunta! He ovat sijoittaneet miljoonia dollareita Mufindiin kylään, pyörittävät siellä Children's Village -projektia ja montaa muuta juttua. Perjantaina päästiin sitten kierrokselle ja tutustumaan projektiin, jossa on myös suomalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä mukana. Muutama kuva alla ihanista lapsista 😍

Olisin voinut ottaa kaikki mukaani ❤️ Viimeisessä kuvassa päiväkodin välipalalla oli suomalaisia lättyjä, tuoksu oli huumaava 😅

Kierroksen jälkeen kierrettiin teeviljelmillä ja käytiin katsomassa kuinka Foxit kasvattavat kaloja. Ihasteltiin siinä samalla maisemia järvellä sekä mahtavaa luontopolkua, missä tehtiin kävelylenkki. Siellä kasvoi mm. orkidea n. 3 metrin korkeudessa 😍

Satumainen järvi keskellä sademetsää ☺️

Löydettiin myös karvakamu 😂

Lauantaina palattiin takaisin tänne omille mestoille (oli muuten kuin olisi kotiin palannut ❤️), missä yhteydetkin taas toimivat. 👍 Välittömästi, kun oltiin tultu takaisin, lähdin käymään osastolla katsomassa, kuinka mun oma pikkupotilas jaksaa. Osastolle oli tullut aamulla myös toinen pieni tyttö, joka sairastaa kwasiorkoria. Ei onneksi ollut ihan yhtä huonosta kunnossa, vaan jaksoi vielä syödä itse. Ilokseni kuitenkin huomasin, kun kävin näiden kahden tytön luona, että hoitajat olivat tehneet kunnon aikataulut lääkkeille ja maidolle täysin mun ohjeiden mukaan ja teipanneet ne kiinni sängyn päätyyn!!! 🤗🤗🤗🤗 Kaikki oli niinkuin pitää, hoidot hyvin päällä ja toinen tyttö jälleen paremmassa kunnossa ❤️ Mä olin niiiiiin onnellinen, että juoksin kertomaan uutiset Rudille, joka tietty yhtyi tähän iloon 😅 On se vaan hienoa.

Tuosta huojentuneena ja tyytyväisenä päätin sitten pitää koko sunnuntain lepopäivänä ja nauttia ainoastaan auringosta ☀️ Se onnistuikin loistavasti, aamuysiltä lämpöä oli jo 30 astetta 😅 Nyt vähän kasvoja kiristää auringon jäljiltä, mutta onneks työkaverit oli pakanneet mulle mukaan hyvät rasvat 😄 Niillä selviää ja huomenna tää on jo rusketusta....😎😅 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille sinne Suomeen, voikaa hyvin ❤️