Terveiset kauniista Kidukalasta kaikille lukijoille ☺️ Laittaisin kuvan mestoista, mutta kun yhteys ei riitä....(tai mun kärsivällisyys odottamaan, että kuvat latautuu...) 

Tosiaan viimeinen viikonloppu Ilembulassa meni vauhdilla! Aurinkoa, kävelyä kylällä ja muutaman tuliaisenkin löysin 👍 Kaikki (järkevä) ostettava on kyllä kiven alla täällä, mutta kauniita kankaita olis niiiiiin paljon!!! Ihan mahtavan värisiä ja hienoja kuvioita....täkäläiset yhdistelevät niitä rohkeasti ja kaikki yhdistelmät näyttävät upeilta! Tosin, jos Suomessa tekis saman, vaikutelma olis luultavasti kaikkea muuta 😅 Luulen muutenkin palaavani mustavalkoiseen filmiin tämän jälkeen....luonto, ihmiset, elämä ylipäätään, on niin värikästä täällä. Sitä tulee ikävä.

Kirkossakin käytiin sunnuntaina ja rukoilivat meille hyvää kotimatkaa, mutta myös meidän paluuta pian takaisin...😅 Mua on pyydetty muutenkin jäämään tänne moneen kertaan, se on kuulemma vain ilmoitusluonteinen asia soittaa kotiin ja kertoa perheelle jäävänsä tänne 😄 No, mutta en nyt oo jäämässä kuitenkaan vaikka pala sydämestä jääkin...💕

Sunnuntaina pidin myös palaverin täkäläisen lääkärin kanssa, joka toimii täällä kouluttajana ja jonka vastuulla on nyt kaikkien aliravittujen lasten hoito sairaalassa. Oli todella hedelmällinen palaveri ja itselle jäi sellainen olo, että kun me lähdetään, projekti jää hyviin käsiin. 😊 Mutta this is Africa, you never know...pitää vaan uskoa ja toivoa. Me ollaan ainakin tehty parhaamme. 

Maanantaina oli viimeinen kerta osastolla ja mikäpä sen parempi lopetus kuin se, että Praise käveli itse 😍😍😍😍 Samoin toinen kwasiorkor -tyttö alkoi hymyilemään meille, mikä on myös iso askel eteenpäin!! Apattisuus häviää ja tilalle tulee ilo ❤️ No enhän mä sieltä silmät kuivina päässyt lähtemään, kyynelehdin jo kun näin tyttöjen toipumisen ja sitten piti vielä hyvästellä Charles....Osastonlääkäri, joka on ihan huippu!! Tultiin tosi hyvin juttuun! 😊 Sanoi viimeiseksi, että rukoilee kovin, että tulisin pian takaisin. ☺️ Täällä tuo uskonto on ihan erilailla arjessa läsnä. Sitten liikutuin kun piti yhtä hoitajakin kehua....😄 Ei oo välillä helppoa olla herkkis😂 Mutta aika monta hoitajaa ehdin nähdä tuolla osastolla ja hyviä tuli vastaan tämä yksi....Sanottiin sitten opiskelijoillekin, että tästä hoitajasta otatte mallia! Toivottavasti hän jatkossakin ottaa yhtä napakan otteen perheistä ja pitää huolen, että lääkärin määräämät hoidot toteutuu. 

Tänään sitten aamu todellakin alkoi mun esityksellä "The value of the breastfeeding". Paikalla oli n. 40 lääkäriä ja hoitajaa. Luento meni hyvin ja ilo repes siinä kohtaa kun oli kysymysten vuoro...tuli nopeasti selväksi, että olin kajonnut tabuihin. Itse sairaalan johtava lääkäri (vanha mies, vanhat uskomukset...) oli hyvin tiukasti sitä mieltä, että me ei voida käydä opettamassa äideille ja terveydenhuollon henkilöstölle, että raskaana ollessa voi imettää ja kuinka tässä kulttuurissa sellainen ei sovi jo pelkästään perhesuunnittelun näkökulmasta. Mitään kunnon perustetta ei tietenkään ollut, mutta uskomukset ovat tiukassa. On niin vaikea pukea sanoiksi kaikkea, mitä täällä tapahtuu, mihin uskotaan ja kuinka taikausko, shamaanit, uskonto ja kulttuuri vaikuttavat kaikkeen. Välillä tuntuu, että tieteellä tai järjellä ei ole tekemistä minkään kanssa. Onneksi täällä on noita nuorempia lääkäreitä, jotka ovat jo eri mieltä asioista...Vanhojen pitäisi vaan ymmärtää siirtyä sivuun, mutta täällä on tapana vielä yli 70 vuotiaanakin tehdä töitä.

No vajaa tunti siinä lopulta keskusteltiin ja väännettiin aiheesta kunnes päästiin aamupalalle. Vatsat ravittuina omeleteilla ja muilla lisukkeilla, lähdettiin sitten tänne Kidukalaan 40 km:n päähän. Täällä se tarkoittaa lähes kahta tuntia autossa 😅 Tie oli huono, kuten arvata saattaa, mutta seikkailu ja pieni jännitys on aina jees. 😄 Perille kuitenkin päästiin jälleen ja ennen terveyskeskukseen menoa käytiin hienoilla vesiputouksilla 😍 Tämä kylä on n. 1600m korkeudessa ja kyllä on kaunis paikka tämäkin! Täällä myös terveyskeskuksesta pidetään hyvää huolta, paikka oli todella siisti!! Voisin hyvin kuvitella työskentelevän täällä 😊 Rudi sitten jo ilmoittikin paikan johtavalla lääkärille, että musta tulee heille seuraava ylihoitaja ja se oli sit sillä sovittu, ottavat mut erittäin mielellään 😅 Enää tarvis löytää sponsori ja suostutella perhe muuttamaan Tansaniaan 🤑😍😂

Sovittiin sitten, että pidämme tänä iltana klo 19 luennot koululla, mihin tulee opettajia ja muita kyläläisiä kuuntelemaan ja huomenna aamulla sitten luennoimme terveyskeskuksen aamumeetingissä. No.......sähköt meni poikki puoli seiskan aikaan ja ilman on vähän vaikea pitää powerpoint -esitystä....ooteltiin, ja ooteltiin...ja vielä vähän ooteltiin. Illallinen oli varattu meille klo 20 ja väsykin alkoi painaa. Puoli kasin aikaan lähti joku sitten metsästämään generaattoria, että saataisiin sähköä...Siinä kohtaa yritin jo sanoa, että josko vaan annettais olla, mutta ei...generaattori saatiin paikalle 20.15 ja sitten alettiin virittelemään läppäriä ja projektoria paikalle....kunnes joku huomasi, että virtakytkin tai joku muu tärkeä nappula oli jäänyt ottamatta mukaan 😆 Eli puoli ysin jälkeen todettiin, että ei voidakaan luennoida 😝 Voin sanoa, että meinas huumori loppua....mutta onneks vaan meinas 😉 Kerrottiin sitten kuitenkin lyhyesti meidän projektin sisällöstä ja ysin aikaan päästiin syömään...vähän jäähtynyttä ruokaa, mutta ruokaa kuitenkin 😅 Hakuna matata!! Vieläkään ei ole sähköä, katsotaan onko vielä aamullakaan. Sitten voidaan taas alkaa leikkimään generaattorin kanssa 😆😂

Huomennna takas Ilembulaan ja vikaa iltaa siellä viettämään. Sitten koittaa seuraavat seikkailut....🤗