Ja sehän oli mukava aloittaa täydellisesti nukutun yön jälkeen! Uni siis löysi mut 🤗 Heräsin virkeänä ennen kellon soittoa, mutta myöhemmin kuin kukko kiekui. 

Tähän väliin on hyvä kertoa muutama perusjuttu täällä oleskelusta. Meille kuuluu siis 15€ vuorokausihintaan majoituksen lisäksi aamiainen, lounas ja illallinen...Ei kovin paha, mulla kuitenkin tää 4h+k ja tänäänkin illalliseksi oli herkullinen kala-ateria! Ja nyt kun on päässyt syömään, niin täytyy kyllä sanoa, että ruoka on tosi hyvää! Aamuisin sämpylää ja paistettua tai jollain muotoa tehtyä munaa, hilloja ja ah, niiiiin hyvää teetä!! Sanoo siis ihminen, joka ei juo teetä Suomessa koskaan. Ja toki kahviakin on, mutta täällä tee menee pikakahvin edelle kyllä heittäen. Lounaaksi ja illalliseksi on sitten aina riisiä sekä vaihdellen muita lisukkeita ja lihaa kastikkeen muodossa. Banaania, vesimelonia, avokadoa, pinaattia, kaalia, sipulia...siinä tais olla kasvis/hedelmäpuoli. Mutta jotain kuitenkin. Lisäksi ostettiin vajaa 10kg (kun ei myynyt pienemmissä erissä 😅) passionhedelmiä yhdeltä naiselta ajomatkalla tänne. Hintaa sille kilomäärälle tuli 6000 Tansanian shillinkiä eli n. 2.5€....ei paha. Samoin 12kpl 0.5l kokispulloja maksoi 3€...luulin ostavani kolme, niin myyjä sanoi, että tuohon hintaan tulee tätä koko pakkaus 😂

Päivä alkaa arkisin klo 7.30 hartaudella sairaalan kappelissa. No sinne siis suunnattiin ja aloin kyllä heti miettimään uutta sanaa kyseiselle tapahtumalle..Taas laulettiin ja iloittiin, toki myös rukoiltiin. Tämän jälkeen siirryttiin HIV -potilaiden hoitokeskukseen, joka myös toimii aamuisin klo 7.45 meeting -paikkana lääkäreille ja hoitajille. Siellä päivystävä hoitaja antoi raportin sairaalan potilaista ja sen jälkeen lääkäri myös. Puhuivat englanniksi kyllä, mutta hiljaa ja epäselvästi, oli erittäin haastava saada selvää. Eikä siellä kukaan muu sitten juuri puhunutkaan 😄 Me toki Rudin kanssa esittelimme itsemme jälleen kerran sairaalan ylilääkärin pyynnöstä. Nyt meidät on esitelty ja toivotettu lämpimästi tervetulleiksi niin kirkossa, kappelissa kuin koko sairaalan meetingissä. Kaikki varmasti täällä nyt tietävät Daktari Rudin ja Muguuzi Suvin 👍😄

Sitten osastolle. Mehän emme tulleet tänne tekemään varsinaista osastotyötä, vaan luennoimaan, tekemään opetuskirjaa englannin ja swahilin kielellä ja toimimaan mentoreina, niin että täällä pysyvästi toimivat oppisivat tekemään asioita oikein tai paremmin. Toki osastotyötäkin sen verran, että kartutetaan päivittäin aliravittujen lasten määrä ( meidän projektin pääpaino siis aliravittujen lasten hoidossa sekä ennaltaehkäisemisessä), jos osastolla ylipäätään sellaisia on. Tänään ei ollut, mutta oli 19 muuta potilasta... Tehtiin perinteinen kierto ja voin sanoa, että jo nyt ehti näkemään sellaista, ettei sitä pysty tänne kirjoittamaan. Ei sitä miltä tuollaiset asiat täällä näyttää, tuntuu ja kuinka se koskettaa, pysty kirjoittamaan. Oli muutama palovamma, muutama reisimurtuma vetohoidossa, malariapotilas, muutama pneumonia, aivokalvontulehdus, HIV -positiivinen pikkupoika, laparotomiasta toipumassa oleva ja pieni, kuukauden ikäinen vaikeasta selkäydinvammasta kärsivä tyttö. En ala tähän edes kirjoittamaan olosuhteista, varmaan arvaatte ainakin sinne päin...Yritän joku päivä saada niitä kuvia laitettua, niin näette itse. Sitten käytiin vielä vastasyntyneet katsomassa, ja lääkäri täällä opettaa missä asennossa lasta pitää vierellä pitää ettei se tukehdu...yhtään kätilöä en nähnyt missään. Lastenosastolla oli yksi hoitaja eikä sitäkään ihan hirveästi näyttänyt työ kiinnostavan. On täällä kuulkaa työsarkaa... 😄

Vuorossa oli vielä käynti orpokodissa, mihin vietiin d-vitamiinitippoja. Kaksi riisitaudin alkua korjaantuu niillä. Ihania, niiiiiiin suloisia ja iloisia lapsia saa siellä sylitellä niin paljon kuin haluaa 😍 

Kaikkia täällä yhdisti yksi asia, kukaan ei valita. Ei lapset eikä äidit (yhtään isää en vielä nähnyt ja tuskin montaa tulen näkemäänkään). Lapset vain huutavat "mzungu!!" (eli valkoinen) ja pyytävät syliin tai vaikkapa vaan hymyn. Täällä sairaalan alueella mihin tahansa menee käymään niin tuon huudon, iloisen huudon, kuulee ainakin pari kertaa 😊 Ihania ovat!!! Montako saa tuoda mukanaan???

Ajatus poukkoilee jo sen verran, että pakko lopettaa. Voi että kun olis paljon kirjoitettavaa...Toivottavasti huomenna ehtii jatkamaan! 🌟